10. paastopäivä

Viimeiset kaksi päivää olen miettinyt, miten lopetan paaston. Omenalla, vihanneskeitolla, liotetuilla luumuilla? Vesi kielellä on päätynyt siihen, että paaston jälkeen siirryn vähähiilihydraattiseen dieettiin, joten katkaisupäivienkään annoksissa ei saisi olla kovin paljon hiilihydraattia. Olen juuri keittämässä huomiseksi kukkakaalikeittoa ja oi, miten tekisi mieli jo maistaa. Siinä on siis soseutettua kukkakaalia, sipulia, ruohosipulia, suolaton kasvisliemikuutio ja hieman Koskenlaskijaa. Huomenna aamupäivällä syön aluksi palan kurkkua, jolla ruoansulatus lähtee käyntiin, ja sitten lounaaksi keittoa.

Tämäkin päivä on ollut aika kurja. Nälkä vaivaa ja mielikin on vähän maassa. Yhteenvetona tästä kymmenen päivän koetuksesta (siksi sitä nyt kuvaan) voisin sanoa seuraavaa: Onnittelen itseäni, että minulla on niin paljon tahdonvoimaa, että voin kieltäytyä ruoasta kymmeneksi päiväksi. Hyvää on myös se, että muutama kilo on tippunut, ehkäpä ihan kaikki ei tule takaisin, kun paasto on päättynyt. Ikävää taas on ollut nälkä, joka on vaivannut lähes joka päivä. Lisäksi olen pettynyt siihen, että mitään ihmeellistä energian lisäystä tai pilvissä leijumista ei ole esiintynyt. Mutta kuten siskoni lohdutti minua, ruoansulatuselimistö on kuitenkin saanut levätä.

Kahdeksas ja yhdeksäs päivä

Nyt alkaa tuntua siltä, että olen oikeasti tehnyt jotakin väärin. Huomasin kyllä, että nautin nestettä ehkä liian vähän, minimimäärä kun on noin kolme litraa. Siksikö minulla on nälkä? Aiemmilta paastoilta en muista tällaista tunnetta.

Työpaikalla kuitenkin olen pystynyt unohtamaan paaston melko hyvin. Ilmeisesti siitä on jo tulossa niin arkipäiväinen asia. Olen tyytyväinen, että olen kertonut paastosta työkavereilleni, joista kukaan ei ole millään muotoa ilmaissut, että olisin hihhuli. Kuten en olekaan, tykkään vain extremestä. Monet kyselevät, miten paasto on mennyt ja millainen on vointi. Se tuntuu kivalta.

Aloitin eilen joogatunnit. Joogasin joskus vuosia sitten noin puolen vuoden ajan, joten kokemusta minulla ei siitä ole oikeastaan ollenkaan. Opettaja vaikuttaa hyvältä ja asiansa osaavalta. Meillä oli kaksi sessiota, ensin aamupäivällä joogan esittelyä ja hengitysharjoitusta, ja tauon jälkeen asanoita. Ja hengitystä. Yhteensä nämä kaksi sessiota kestivät neljä tuntia! Kun tulin kotiin, tunsin oloni vähän väsyneeksi ja menin nokkaunille. Heräsin kolme tuntia myöhemmin! Mutta olo oli tosi hyvä, paras koko paaston aikana.

Kuudes ja seitsemäs päivä

Kun perustin tämä blogin, ajattelin että paastoamisesta olisi paljonkin tilitettävää, mutta totta puhuakseni ei tästä juuri mitään kerrottavaa ole. Toissailtainen energianpuuska on tiessään ja muutkin paastolupaukset ovat osoittautuneet feikiksi. Silmät eivät ole kirkastuneet (päinvastoin), iho ei ole heleytynyt, hymy ei ole sen herkemmässä kuin ennenkään, olo ei ole mitenkään erityisen keveä. Olenkohan tehnyt jotakin väärin?

No en ole. Paastossa mielialat ja olotilat vaihtelevat, joten ei ole mikään ihme, että energiatasokin vaihtelee. Eilen olo oli oikein mainio, mutta tänään on ollut taas sellaista matalalentoa: päätä jomottaa ja edelleen nälkä kurnii vatsassa. Mutta: Tutustuin tänään punajuurimehuun, ja se vastaa hyvää on! Kuin borssia ilman sattumia! Väri on kuin punaviinissä, todella kaunis! Varmaan ostan punajuurimehua paaston jälkeenkin.

Ja niin, onhan painokin laskenut reippaasti, mutta en jaksa siitä niin kovasti iloita, se nimittäin palaa entiselleen tai ainakin lähelle sitä, kun lopetan paaston.

Viides päivä

Tämä päivä alkoi kuten mika tahansa päivä. Ei ollut päänsärkyä, aamulla vain olisin tahtonut jäädä petiin pötköttämään niinkuin joka ikinen arkiaamu. En tehnyt enää aamulla suolihuuhtelua, koska se alkoi tuntua liioittelulta.

Nyt iltaa kohti on alkanut virrata uudenlaista energiaa... Jihuu, tämä toimii! Ei silti, ruoka tuoksuu mielettömän hyvälle, ja nälkäkin on vielä. Mutta kiitän itseäni sinnikkyydestä ja tahdonvoimasta. Kyllä sitä jaksaa, kun tietää, mikä palkinto odottaa. Toivottavasti energia lisääntyy lisääntymistään, koska kotona olisi niin paljon tekemättömiä töitä ja työpaikallakin on vähän ruuhkaa. Äsken tuossa jo lupaavasti touhuilin semmoisia juttuja (=kotitöitä), joita normaalisti viimeiseen saakka yritän välttää.

Odotan huomista innolla!

Neljäs päivä

Nyt pitäisi jo mennä paremmin, ja meneekin. Töissä oli niin paljon tekemistä, etten juuri ehtinyt paastoani ihmetellä. Pää ei ole enää kipeä ja muutenkin vointi on ihan jees. Nälkä vaivaa kuitenkin, vaikka tässä vaiheessa sen ei pitäisi enää tuntua.

Eilisessä surkeudessani lueskelin kirjallisuutta hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta ja sitten Mireille Guilianon kirjaa Ranskattaret eivät liho. Guilianon ajatusmalli kolahti: syö hyvää ja herkullista ruokaa, kunhan et syö sitä liikaa. Viisas, vanha neuvo, vai mitä? Itsekin olen ajatellut niin, että sen vähän, minkä syön, tulee olla ensiluokkaista ja huippuhyvää. Siksi ostin viime keväänä töihin kolmen kupin pressopannunkin, koska työmaan yleensä jonkun aikaa seisonut ja painettunut kahvi yökötti. Miksi juoda pahaa kahvia? Vaikka pressopannun kanssa askarteluun kuluu hieman aikaa, on se silti vaivan väärti sen yhden kerran päivässä.

Sama koskee kaikkea muutakin: suklaata, kasviksia, hedelmiä, lihaa, kalaa... Syö vähän, mutta hyvää. Muuten, Guilianon kirjassa oli herkullisia reseptejä tulevaa paaston lopettamista varten. Milloin se sitten tapahtuukaan...

Kolmas päivä

Paaston kolmantena aamuna heräsin kaameaan päänsärkyyn. Oliko itse aiheutettu? Ehkä, en tiedä. Jossakin kirjassa sanottiin, että mitä huonompi olo on paaston alussa, sitä tarpeellisempi paasto on.

Makasin koko sunnuntaipäivän sohvalla peiton alla ja lämmittelin kolottavaa kroppaani lämpökääreillä. Joka paikkaan sattui: päähän, vatsaan, selkään, jalkoihin. Lueskelin ruokavalioita käsitteleviä kirjoja (!), kuuntelin musiikkia, katsoin telkkaria ja vähän nukuinkin. Hm, oikeastaan aika kiva tapa viettää sunnuntaita, jos ei oteta huomioon sitä kaameaa oloa.

Perheelle piti kuitenkin laittaa ruokaa, koska ketään muuta ruoanlaittajaa ei sattunut olemaan paikalla. Ruoka tuoksui ja näytti hyvältä, mutta mausta en voi sanoa mitään. Hassua, miten automaattiseksi monet asiat muuttuvat: moneen kertaan meinasin sujauttaa porkkana- tai kesäkurpitsapalan suuhuni, kunnes muistin, etten voikaan.

Possun sisäfilettä sekä kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Lurps!

Kun kirjasin äsken paastopäiväkirjaan sunnuntaina nauttimani nesteet, huomiasin että niitähän olikin paljon vähemmän kuin muina päivinä. Olisi runsaampi nestemäärä auttanut pahaan oloon?

Voi, en saata katsoa tuota kuvaa! Maha mouruaa!

Toinen päivä

Päivän miete:

Kurkota kuuta taivaalta. Vaikka et sitä saisikaan, voit saada taivaalta tähtiä  (Les Brown).

Olin tänään työnantajani järjestämällä syysretkellä, jonka ohjelmassa oli geokätköilyä ja kullanhuuhdontaa sekä tietysti retkiruokailu: makkaraa, juustosämpylöitä, kahvia, korvapuusteja, suklaata. Arvatkaas mitä? Nuuhkin nokipannukahvin ja kanelipullan ihanaa tuoksua, mutta ei tehnyt mieli maistaa. Nälkä oli silti, kuten on nytkin. Join paastojuomia eli kasvislientä ja yrttiteetä sekä vettä. Uskon kuitenkin, että viimeistään huomisen jälkeen nälkä on poissa ja saan nauttia paastosta täysillä.

Pientä päänsärkyä on ollut, mutta ei mitään sen kummempaa. Päänsärkyjä tulee ja menee. Muuten olo on kuin minä tahansa tavallisena päivänä. Kohta menen saunaan!